Colossus #18 (1/2002)

Prime Mover

Pari vuotta sitten ilmestynyt ”Mr Zingelmann” -demo sai Colossuksen sivuilla varsin maireat arvostelut. Syksyllä bändi julkaisi ensimmäisen virallisen levynsä ”Put In Perspective”, joka oli sen verran vakuuttavaa tavaraa, että eipä auttanut muu kuin hyödyntää modernia viestintäteknologiaa ja värkätä bändistä oikein haastattelu jotta muutkin Colossuksen lukijat pääsevät jyvälle mistä oikein on kysymys.

- Uusi levynne on nyt ulkona, joten otetaanpa aluksi tällainen urheiluhenkinen kysymys, eli miltäs nyt tuntuu?

Roger: On tietysti hienoa, että on uusi levy mitä näyttää. Olen oikein tyytyväinen kokonaisuuteen. Minusta, ja varmasti myös muista bändin jäsenistä, levy tuntuu toisaalta jo vanhalta. Mehän olemme kuulleet biisit muutama tuhat kertaa. Odotan innolla uuden materiaalin äänityksiä.

- Miten levy on lähtenyt liikkeelle, onko kauppa käynyt? Millaista palautetta olette saaneet levyn ostaneilta? Entäs millaisia levyarvosteluja on tullut vastaan?

Michael: Tämähän on pienen mittakaavan toimintaa, mutta olen kyllä sitä mieltä, että kaupankäynti on alkanut aika hyvin. Tuurilla saamme kai myytyä levyn loppuun elinaikanamme, haha! Tähän mennessä palaute on ollut melkein yksinomaan positiivista. Vaikuttaa, että monia hieman kummastuttaa meidän sekoitus tyylejä ja vaikutteita. Vaatii varmasti muutaman kuuntelun ennen kuin meistä pääsee perille. Näytämme siis saaneen aikaan jotain aika omaperäistä. Ainoassa hiukan negatiivisessa arvostelussa vaadittiin, että pakottaisimme Dennisin laulamaan toisin - ilmeisesti siksi, että nyt emme kuulosta tyypilliseltä neoprogebändiltä, jonka laulaja matkii 80-luvun Fishiä. Eihän Fishissä tietenkään ole mitään vikaa, mutta emme koskaan tule vaihtamaan soundiamme vain sopiaksemme paremmin johonkin valmiiseen lokeroon.

Dennis: Olen ylpeä grungeistisestä perinnöstäni.

- Onko teillä millainen musiikillinen tausta, onko oikein opiskeltu vai oletteko ihan itseoppineita?

Dennis: Lauloin nuorempana kuorossa, sitten eri bändeissä, mutta en ole ottanut laulutunteja. Soitan eri instrumentteja, kuten pianoa ja kitaraa, mutta en Prime Moverissa.

KeBu: Olen soittanut pianoa, enemmän tai vähemmän, ala-asteelta lähtien, mutta luin teoriaa kunnolla vasta lukiossa. Aloitin syntikan soittamisen sitten lukion jälkeen, ja siitä lähtien olen soittanut koskettimia useassa erilaisessa bändissä, kuten Monkey Business, SPAH ja Couch, joka on viimeisin projekti. Prime Moverissa toimin paitsi kosketinsoittajana myös studioteknikkona.

Michael: Olen itseoppinut, olen soittanut kitaraa lähes joka päivä kymmenen vuoden ajan. Biisejä olen kirjoittanut alusta lähtien ja omasta mielestäni olen siinä parempi kuin soittamisessa. Minun kaksi tärkeintä tehtävääni Prime Moverissa ovat biisien teko ja se, että saan erilaiset asiat hoitumaan. Muut ovat niin taitavia muusikkoja, että minä voin ottaa hieman rauhallisemmin kitaran kanssa.

Roger: Aloitin soittamisen melkein kymmenen vuotta sitten. Olen oppinut eniten itse, soittamalla levyjen mukana. Nyt viime aikoina olen myös opiskellut musiikkia. Musiikkiopinnot ovat pääasiassa antaneet minulle teoreettista ymmärrystä, mikä on auttanut minua järjestämään biisit systemaattisemmalla tavalla. Tärkeintä mitä tuon Prime Moveriin on biisien kirjoitus.

- ”Mr. Zingelmann” oli teemallinen kokonaisuus, onko tällä uudella levyllä jokin tarina? Michael vastaa levyn kaikista sanoituksista, joten kerroppa sinä levyn teemoista.

Michael: Meidän ensimmäinen tuotos "Mr Zingelmann" (1999) oli, kuten mainitset, tosiaankin teemalevy ja se käsitteli nuorta miestä, jolla oli ongelmia oman identiteettinsä löytämisessä. Levy oli 40 minuuttia pitkä ja se julkaistiin vain cd-r-muodossa. "Put In Perspectivellä” ei ole mitään yhtenäistä kertomusta, mutta kaikki tekstit käsittelevät, eri näkökulmista, totuutta konseptina ja tärkeyttä saada asiat järkevään perspektiiviin. Vanha totuushan on, ettei ole olemassa mitään objektiivista totuutta. Ainoa keino saada absoluuttinen totuus on luoda se itse, sitomalla itselleen sellaiset hevosen silmälaput – toisin sanoen sulkea pois tietyt osat todellisuutta ja samanaikaisesti liioitella toisten merkitystä. Eri tapahtumat viimeisen puolen vuoden aikana, niin Suomessa kuin ulkomailla, osoittavat, että moni ihminen tekee näin, ja että ajattelutapa johtaa valitettavan usein käsittämättömään suvaitsemattomuuteen niitä kanssaihmisiä kohtaan, jotka eivät satu jakamaan samaa näkökantaa.

- Sävellykset näyttävän jakautuvan melko tasan Michaelin ja Rogerin kesken, miten mielestänne eroatte säveltäjinä? Oliko bändin muilta jätkiltä tarjolla materiaalia levylle, ja mites veikkaatte tulevaisuudessa, hajautetaanko vastuuta?

Dennis: Rogerin laulut ovat yleensä enemmän vaikeasti sulatettavia ja syvällisiä, Michaelin taas hiukan vähemmän monitahoisia rakenteeltaan ja luonteeltaan. Molemmat kirjoittavat kuitenkin hyvin monimutkaisia ja omaperäisiä lauluja. Hieman vähemmän sooloja ja osia vain, niin olemme kohta valmiita Euroviisuihin, hehe. En usko, että kannattaa mainita mitään minun materiaalistani vielä tässä vaiheessa... hehe...

Roger: Minä arvaisin, että Micki kirjoittaa enemmän melodisesti ja minä enemmän rytmisesti. Minä teen aika paljon musiikkia puhtaasti teoreettisesti, ennen kuin otan jonkun soittimen käteen. Esimerkiksi, jos kirjoitan jotain kohtaa oudossa tahtilajissa teen monesti tällä tavalla. Tietysti kirjoitan paljon myös ihan vain fiiliksellä, muuten tulos ei ole hyvä. Sekoitus tunnetta ja logiikkaa - se toimii hyvin.

Michael: Minun tapanani on keksiä sointukulku tai riffi kitaralla, ja samalla kehitellä laulumelodioita päälle. Meidän menetelmämme ovat siis hieman erilaisia. Kukaan muista ei tarjonnut materiaalia "Put In Perspectivelle", mutta jos jollain on tulevaisuudessa jotain Prime Moveriin sopivaa, niin käytämme sitä varmasti.

KeBu: Otan mielelläni aktiivisemmin osaa seuraavan levyn sävellykseen. Ideoita on kyllä, mutta aika on kortilla.

- ”Put In Perspective”:ä on äänitetty useissa eri studioissa ja aikaa on vierähtänyt melkeinpä puolitoista vuotta. Elikkäpäs herääkin kysymys ovatko sävellykset pitemmän ajanjakson ajalta ja niitä on sitten purkitettu sitä mukaa kun niitä on syntynyt vai oliko kaikki materiaali valmiina jo ensimmäisten äänitysten alkaessa? Ja jos näin on niin jäikö materiaalia paljonkin yli?

Michael: Vanhimman biisin, "Sunrise, Again", kirjoitin kesällä 1998, ja uusin, "Pitiful", on alkuvuodelta 2000. Hylkäsimme kaksi minun biisiäni.

Roger: Kaikki biisit olivat olemassa demoversioina ennen kuin rupesimme äänittämään. Demot olivat aika yksinkertaisia, huonosti nauhoitettuja, eivätkä kovin hauskaa kuunneltavaa. Mutta niistä kuuli kuitenkin missä biiseissä oli potentiaalia.

Michael: Demothan eivät olleet ollenkaan valmiiksi sovitettuja. Joistakin puuttui jopa tekstit.

Roger: KeBu antoi myöhemmin sävellyksille reilun kasvojenkohotuksen.

KeBu: Kun tuli minun vuoroni äänittää, oli biiseissä valmiit kitarat, basso ja joissakin tapauksissa laulu. Sain aika vapaat kädet kosketinosuuksien kanssa, ja monen biisin luonne muuttui radikaalistikin.

- Levyn teko on ollut tiukasti teidän omissa käsissä äänityksiä, miksauksia, tuotantoa yms. myöten, onko tämä ollut tietoinen valinta, ettei ulkopuolisia ole otettu mukaan sotkemaan hommia?

Roger: Kun tekee näin, on itsellä myös täysi vastuu siitä miltä se kuulostaa. Kukaan ei voi tulla sanomaan, että "tämä säkeistö on omituinen ja tulee myymään huonosti, se otetaan pois". Tuottajan kanssa meillä olisi hyvin lyhyitä biisejä.

Michael: Äänitimme itse ehkä kuitenkin eniten taloudellisista syistä. Mutta on tietysti myös mukavaa, että saa rauhassa tehdä kokeiluja.

Dennis: Kebuhan on tosiaan se oikea kotistudiohemmo...

Michael: Kun hän on bändissä, ei tarvita ammattilaisstudiota, haha!

KeBu: Kotistudiotekniikka on kehittynyt yhtä paljon viimeisenä viitenä vuotena kuin tietokonetekniikka kymmenenä vuotena, eli aivan valtavasti. Minusta tuli viisi vuotta sitten analogisen neliraiturin ylpeä omistaja, sehän oli standardi kotistudionauhuri siihen aikaan. Tänä päivänä minulla on tietokoneohjelmassa digitaalinen 48-kanavastudio, kaikilla kuviteltavissa olevilla lisävarustuksilla. Ja tämä maksoi puolet nauhurin hinnasta. Taloudellisen hyödyn lisäksi, kotistudio auttaa myös itseä kehittymään ääniteknikkona.

- Progelevyiltä irrotetaan harvoin sinkkuja, mutta ajatellaanpa että jos sellainen olisi tältä levyltä julkaistu, niin mikä biisi mielestänne olisi potentiaalinen sinkkuhitti? (Omat ehdotukseni: ”The Agenda For Instant Truth” tai ”Laughable”.)

Dennis: Hyvä valinta!

Michael: No, juuri "The Agenda For Instant Truth" on kyllä sellainen mihin ihmiset tuntuvat reagoivan jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Meidän sinkkubiisit ovat tavallaan ne ilmaiseksi imuroitavat mp3set nettisivulla http://primover.tripod.com/

Roger: Iskä tykkää ”See It For Yourselfista”!

- Kaivetaanpas sitten kaikki luurangot kaapista, eli kertokaapas henkilökohtaisia esikuvianne ja bändin esikuvia (jos niillä nyt on jotain eroa)? Bändin nimihän on mitä ilmeisemmin napattu Rushilta, eli onko Rush nimenomaan SE bändi?

Roger: Kyllä, nimi on otettu Rush-biisistä, mutta se ei tarkoita että soittaisimme vain Rush-maisia biisejä. Me sekoitamme kaikkea metallista, popista, ja jazzista elektroniseen musiikkiin...

Michael: …ja tietystä paljon progea! Oikeastaan on vain henkilökohtaisia vaikutteita ja Prime Mover on sekoitus niistä kaikista. Prime Moveria perustaessamme, emme ikinä ajatelleet, että "ok, nyt yritetään kuulostaa Rushilta". En usko, että on taiteellisesti hyvä idea perustaa bändi, jossa kaikilla on sama lempiartisti. Mitä enemmän erilaista musiikkia kuuntelee, sitä omaperäisemmäksi oma soundi tulee. Tämä vaatii tietysti muusikoilta avoimuutta ja joustavuutta.

Roger: Minua Rush kuitenkin hallitsee. Myös Dream Theater ja Fates Warning kuuluvat suuriin suosikkeihin. Sitten on paljon heavy metallia. Olen pitkään ollut kova Maiden-fani, ja tällä hetkellä kuuntelen paljon Manowaria. Muusikkoina ihailen eniten Geddy Leetä, Steve Harrisia ja John Myungia, he ovat antaneet minulle käsitystä siitä miltä tosi rajun ja luovan basistin tulisi kuulostaa. Olen myös viime aikoina kiinnostunut klassisista säveltäjistä ja heidän tavastaan säveltää musiikkia. Monessa suuressa säveltäjässä on melkein jotain metallista. Mutta myös MTV:n popmusiikki voi miellyttää minua.

KeBu: Itse kuuntelen kaikkea maailmanmusiikkiartisteista kuten Ladysmith Black Mambazo, Galaxy, Väsen ja Värttinä ns. "intellektuelliin tanssimusiikkiin" (IDM) kuten Autechre ja Alphex Twin. Jazzia ja progea kuuntelen tietysti, vaikkakaan en niin usein kuin ennen. Tärkeimmät vaikutteet ovat luultavasti Peter Gabriel, Nine Inch Nails, Björk, Tori Amos, Stevie Wonder ja David Bowie.

Michael: Minäkin olen ottanut vaikutteita hyvin monelta eri artistilta – levykokoelmani on varmaankin suurempi kun toisten yhteensä. Kaikki alkoi hevistä, sitten tuli progemetalli, ja siitä etenin aitoon progeen – Genesis & Peter Gabriel, King Crimson, ja sellaiseen. Ja tietysti Beatles ja Wigwam... Nykyisin kuuntelen mitä tahansa mikä tulee sydämestä. Kuuntelen myös silloin tällöin "huonoa" musiikkia, vain tutkiakseni mitä ei kannata tehdä. Kun puhutaan kaapissa olevista luurangoista, niin Kiss on edelleen Bändi isolla B:llä. Heidän progelevynsä "(Music From) The Elder"... se on asiaa se!

Dennis: Minä olen saanut vahvasti vaikutteita Chris Cornellilta ja Stingiltä mainitakseni kaksi esimerkkiä; laulajat joilla on vahva karisma ja laaja skaala saavat minut aina lankeamaan. Jos kuulen hyvän laulun, jossa on hyvä laulaja, teksti nokkela ja muusikot taitavia, niin se on siinä, vaikka se olisikin Britney Spearsiä tai Backstreet Boysia - jos kaikki osat ovat kohdallaan nostan hattua ja diggaan.

Michael: Nyt lukijat varmaan ihmettelevät "miltä hitolta tämä bändi oikein kuulostaa?" Hahaha...

- Teillä näyttäisi olevan runsaasti myös muita projekteja Prime Moverin lisäksi, Michael on tehnyt pienipainoksisia (muutama kappale!) soololevyjäkin nimellä Oilfield, mutta myös bändiprojekteja löytyy, näistä varsinkin Men In The Moon sai minunlaiseni psyke-pään innostumaan! Tämän lisäksi kotisivuiltanne paljastui sellaisia enemmän tai vähemmän kummalliselta vaikuttavia projekteja kuten Psycho M.I.L.C., Mirror Image ja Greys. Sebastian ja Kenneth sen sijaan soittavat myös Couch-nimisessä bändissä, jolta on ilmestynyt ihan virallinen ep:kin, ja Sebastian on työstänyt myös soolomateriaalia nimellä KeBu. Dennikselläkin taitaa olla omia projekteja? Eli kertokaapas näistä sivuprojekteista kaikki mahdollinen!?

Michael: Hauskaa, että tykkäät Men In The Moonista!

Roger: Men In The Moon on Mickin ja minun sivuprojekti...

Michael: …eieiei, nimemme ovat "Cosmic Jazz" ja "Doctor Space"!

Roger: Se on oikeastaan aika hullua, mutta uskomattoman kiva tehdä. Men In The Moon yrittää tehdä niin kummallisia biisejä, että kukaan ei pysty kuuntelemaan niitä. Siinä on outoja high-speed luuppeja rumilla syntikkaäänillä ja merkillisiä backward-messageja ja ääniefektejä sekoitettuna "oikeisiin" biiseihin. Välillä melkein Prime Moveria parempaa...

Michael: Roger ja minä olemme nauhoittaneet kaikkea mahdollista siitä lähtien kun pikkupoikina 80-luvun lopussa lauloimme Kiss-biisejä a ca pella. Joten kaikenlaisia eri projekteja on ehtinyt olla vuosien mittaan. Useat mainitsemasi nimistä ovat näitä juttuja. Mitä vähemmän niistä, sitä parempi... Oilfield olen minä sooloartistina, sen nimen alla äänitän kaikkia biisejäni, jotka eivät ole tarpeeksi hyviä Prime Moverille. Yleensä Roger osallistuu tähän soittamalla bassoa.

Roger: Minäkin olen tosiaan tehnyt "Nine Days In Space”-nimisen soolodemon muutama vuosi sitten. Se on enemmän hauska kuin hyvä. En ole uskaltanut soittaa sitä kovin monelle henkilölle, se on hiukan nolo. Yksi sen biiseistä, nimeltään "Flyg Fula Fluga", on kuitenkin todella hyvä.

Michael: Se on paras koskaan kuulemani biisi!

Dennis: Minäkin olen soittanut eri bändeissä pikkupojasta lähtien. Myöhempinä vuosina soitin Livingroomissa, joka kuitenkin hajosi bändin sisäisen kemian takia. Tällä hetkellä soitan rumpuja yhdessä Livingroomin vanhan rumpalin projektissa. Vielä ei ole mitään levysopimuksia näköpiirissä.

KeBu: Tällä hetkellä olen aktiivisin Couchin kanssa, koska me kaikki asumme "kohtuullisen" lähellä toisiamme (100 km säteellä). Meillä on pelkästään omaa materiaalia ja paljon keikkoja. Kutsun bändiä pilaillen "Alanis Morissette meets Sting" tyyliseksi. Siinä on funkia, syntikkapoppia ja live Drum 'n' Bassia. Aloitimme aktiivisesti viime keväänä ja meillä on jo ollut lähes 10 keikkaa.

- Sebastian sooloprojektit huomioon ottaen, sinä taidatkin olla ”syyllinen” näihin levyllä oleviin techno-mausteisiin!? (Jotka muuten sopivatkin erittäin hyvin mukaan.)

KeBu: Pitää paikkansa. Minulla on kauan ollut, ja on vieläkin, ideana luoda toimiva yhdistelmä teknoa ja progea. Kokeilin sisällyttää mielestäni sopiviin kohtiin vähän syntikkapoppia/teknoa. Radikaalein on kai "The Experience" -biisin intro. Kun sain biisin, siinä oli vain muutama minuutti tyhjää ja se kitaramelodia, joka lopullisessa versiossa tulee intron loppuosassa. ”Ole luova”, kuului ohje. Tuskin kukaan oli valmistautunut lopputulokseen...

- Rumpali Kenneth näyttäisi olevan levyn kansien perusteella ”vain” vierailija (vai miksei häntä ole päästetty ryhmäpotrettiin?), mutta hänhän tuntuu olevan varsin ilmiömäinen rumpali, onko vakikiinnitystä luvassa?

KeBu: Tutustuin Kennethiin vajaa vuosi sitten. Hänen tullessa mukaan tähän tuotantoon, biisit olivat valmiiksi nauhoitettuja rumpukoneen kanssa, ensimmäinen miksauskin oli tehty. Siksi hänet mainitaan vierailevana muusikkona. Koska hän on meistä kaikista se aktiivisin muusikko, hänet on vaikea saada kiinni. Oli meidän onni saada hänet levylle ennen kuin hänestä tulee kuuluisa ammattilaismuusikko! Kannen valokuva otettiin kuukausi ennen kuin Kenneth tuli mukaan ja se on tosiaan muisto ainoasta kerrasta, kun bändin kaikki jäsenet ovat tavanneet yhtäaikaa! Uuden ryhmäkuvan järjestäminen olisi viivyttänyt levyn julkaisua toisella vuodella, bändiä ei ole nimittäin kutsuttu koolle sen jälkeen. Welcome to the world of distance recording!

Michael: Kenneth on paljon nuorempi kun me muut, hän oli 17 kun äänitimme levyn. Mutta hän oppi biisit NOPEASTI. Ihan suvereeni tyyppi!

- Mitäs keikkarintamalle kuuluu, eli oletteko keikkailleet paljoa ja onko sillä suunnalla luvassa lisää puuhia näin uuden levyn myötä? Entä miten kappaleiden keikkasovitukset eroavat levyversioista, onko jammailua ja improvisointia luvassa?

Michael: Emme ole valitettavasti soittaneet livenä yhtään kertaa. Viime kevääseen asti syynä oli etupäässä rumpalin puuttuminen, ja nykyisin syynä on "vain" se, että asumme eri paikkakunnilla ja tapaamme harvoin. Mutta on toki tarkoitus, että soittaisimme livenä jonain päivänä, katsotaan mitä tapahtuu. Minun on muuten vaikea kuvitella, että kuulostaisimme samalta livenä kuin levyllä, se olisi aivan liian ennalta-arvattavaa ja tylsää!

KeBu: Pitkät biisit voidaan sovittaa uudelleen ja yllätyksiä pitää tarjota runsaasti. Toisaalta olisi myös teknisesti mahdotonta luoda Put In Perspective uudelleen livenä, mikäli ei oteta käyttöön sekvensseriä ja taustanauhoja. Mutta mielestäni livenä pitää kuitenkin välttää kahta asiaa: ei saa kuulostaa samalta kun levyllä eikä saa käyttää taustanauhoja tai sekvenseriä.

- Mitäs bändin lähitulevaisuuteen kuuluu?

Michael: Kohta alamme käydä läpi uutta materiaalia ja valmistella seuraavaa levyä. Mutta muuten on aika rauhallista – lukuun ottamatta tietysti kuusi maanosaa kattavaa maailmankiertuetta, hehe.

KeBu: Levyä ja Prime Moveria promotoidaan musiikinkuuntelijoille, radiolle ja levy-yhtiöille, joten kai se on kaikkea muuta kun rauhallista!

- Onko teillä vielä jotain muuta tärkeää sanottavaa ja minkälaiset terveiset lähettäisitte Colossuksen lukijoille (eli suomennettuna: mainostakaa levyänne niin pirusti!)?

Michael: Toivomme tukea Colossuksen lukijoilta, jotta voimme jatkaa ja tehdä enemmän levyjä. Kaupallisella ajattelulla ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta meidän musiikkiimme, mikä tämän päivän maailmassa on niin harvinaista, että toivottavasti jo se saa teidät uteliaaksi. Levy on halpa, mutta hyvä, taattua vastinetta rahoille!

Roger: Ette ainakaan kyllästy siihen, että "Put In Perspective" olisi yksitoikkoinen. Valmistautukaa yhteen jos toiseenkin yllätykseen.

Dennis: Laulut ovat monipuolisia ja muusikoiden vaihteleva tausta antaa ylimääräistä stimulia...

KeBu: Minun mielestäni levy on ainutlaatuinen, tekstit ajattelemisen arvoisia ja musiikki mielenkiintoista. Se on jotain mikä voisi olla myös MTV-artistien tavoitteena kun he tekevät musiikkia...

Teksti © Heikki Kippola

Prime Mover -yhtyeen kotisivut.

Takaisin pääsivulle.