Matti Järvinen

Pääasiassa kitaristina tunnetuksi tullut Matti Järvinen on aikoinaan opiskellut viitisen vuotta viulunsoittoakin, mutta kyllästyi kaavoihin kangistuneeseen opetukseen ja ryhtyi vapaasti tekemään omaa musiikkiaan. Kitaransoitto sai alkunsa Järvisen tehtyä koulun veistotunneilla sähkökitaran. Myöhemmin hän alkoi soittaa myös huilua ja kosketinsoittimia.

Jonkin aikaa koulubileiden pikkubändeissä soiteltuaan Järvinen päätyi vaasalaiseen trioon S.P. Insect, jonka kautta hänen maineensa alkoi pian levitä. Ennenpitkää hänestä tulikin tamperelaisen Matthews-yhtyeen kitaristi. Bändissä soittivat tuolloin ex-Alwari Tuohitorvet Juhani Kivistö (basso) ja Seppo Tammilehto (rummut). Matthewsien aikomus oli tehdä omaa kunnianhimoista musiikkia, jota Järvinen sovitti, mutta musiikin liiallinen progressiivisuus aiheutti keikkojen vähäisyyttä ja bändin oli palattava suoraviivaisemmille linjoille. Kaksi singleä Matthews ehti Järvisen aikana tehdä, "Se on vanha knoppi"/"Pappa rock & roll" (Sonet T 6584) ja "Se oli hän"/"Tulivuori" (T 6586), jotka molemmat ilmestyivät 1974 ilman ihmeempää suosiota. Niinpä Järvinen erosi bändistä ja lähti opiskelemaan Riihimäelle.

Järvinen oli alkanut jo Matthews-aikanaan säveltää ja 70-luvun puolivälissä hän vei levy-yhtiöön nauhan sävellyksistään. Tommi Liuhala kuuli nauhan ja kiinnostui Järvisestä, joten 1976 ilmestyi vihdoin "Matin levy". Se on todellinen soololevy: Järvinen on säveltänyt, sovittanut ja suurimmaksi osaksi sanoittanutkin kappaleet sekä soittaa kitaroita, pianoa, urkuja, klavinettia, jousi- ja moogsyntetisaattoria, huilua sekä laulaa - lisäksi hän on suunnitellut levynsä kannenkin! Bassoa soittaa Ilkka Hanski ja rumpuja Upi Sorvali. Entiset Matthews-kaverit Kivistö ja Tammilehto vastaavat muutamista sanoituksista.

Järvisen musiikki on kaunista ja melodista ja muusikkona hän on sangen pätevä. Hän ei pyrikään näyttämään virtuositeettiaan eri instrumenttien hallinnassa, vaan pääasiaksi muodostuu melodioiden ja sovitusten toimivuus värikkäänä kokonaisuutena. Sanoituksissa Järvinen on heikoimmillaan, vaikka niistäkin heijastuu läheinen suhde luontoa ja kaikkea elävää kohtaan.

Järvinen on esiintynyt keikoilla varsin vähän ja levykin jäi ehkä juuri siksi vähälle huomiolle. Järvinen ei ole päätoiminen muusikko eikä hänestä tällä alalla juuri olekaan kuultu esikoisalbumin jälkeen.

Levytyksiä:

- Matin levy (Hi-Hat HILP 115) 1976

 

Lähde:

Esko Lehtonen: Suomalaisen rockin tietosanakirja, osat 1-2 (Soundi 1983).

Takaisin pääsivulle.