Haikara
Lahtelaisen Haikara-yhtyeen voimahahmo, säveltäjä/sovittaja ja laulaja/kitaristi/kosketinsoittaja Vesa Lattunen aloitti musiikin parissa puuhailunsa 60-luvun puolivälissä ollessaan noin 15-vuotias. Beatles oli innoittaja ensimmäiselle bändille, Roundbeatsille, joka Beatles- ja Hollies-piisien ohella soitti myös Lattusen omia sävellyksiä. Roundbeats hajosi sen rumpalin kuultua antikvariaatissa jotakin Beethovenin sinfoniaa ja ilmoitettua sitten, ettei halua enää soittaa bändissä.
Seuraavaksi Lattunen soitteli Chuck Berryä ym. rockia yhtyeessä The Wanderers, joka ei ollut sama bändi kuin 60-luvun alun samanniminen rautalankaryhmä. The Wanderersia seurasivat The Lords ja edelleen Tinkle. Viimeksi mainitulle järjestyi jo kunnollisisa keikkojakin, mm. The Whon ja Herman's Hermitsien lämmittelijänä. Tinklessä Lattunen lauloi ja soitti kitaraa sekä huuliharppua. Muut kaverit olivat laulusolisti Pertti Iivonen, koppikitaristi Julle Kalliomaa, rumpali Jouni Heinonen (legendaarisen managerin Leo Heinosen poika) ja basistina ensin Make Lehtinen ja myöhemmin tiskijukkana toiminut Tuhkala. Stumpin "Karvapäälistalla" melko korkeallakin nähty Tinkle hajosi 1969, minkä jälkeen Lattunen lähinnä jammaili eri ihmisten kanssa vuoden verran.
1971 syntyi Haikara Lattusen tavattua eräässsä lahtelaisessa baarissa surrealistisena taidemaalarina mainetta saavuttaneen Markus Heikkerön. Heikkerö oli aloittanut musiikkiopinnot Kuopiossa 1963 harjoitellen pikku- ja patarummun sekä orkesteriksylofonin hallintaa. Myöhemmin Lahteen muutettuaan Heikkerö jatkoi musiikkiopintojaan, mutta maalaaminen nousi 1966 etusijalle. Haikaran synnyttyä Heikkerö palasi musiikkiopistoon soittimenaan vibrafoni. Basistin Haikara sai aiemmin kitaraa soittaneesta Timo Vuorisesta, jonka Heikkerö tunsi.
Puoli vuotta Haikara soitti triona paljolti Jimi Hendrixiltä vaikutteita saanutta musiikkia. Kesällä 1971 mukaan tuli ex-Charlies-laulaja Vesa "Wellu" Lehtinen. Nyt alkoi bändi tehdä musiikkia itse: Lattunen sävelsi ja Lehtinen sanoitti. Vähän myöhemmin tuli mukaan saksofonisti/huilisti Harri Pystynen, joka oli saanut musiikillisen peruskoulutuksensa palvellessaan armeijassa soitto-oppilaana. Myöhemmin Pystynen oli vielä täydentänyt taitojaan Lahden musiikkiopistossa. Lattusen tavoin on Pystynenkin soittanut Lahden kaupunginorkesterissa (missä Lattusen soitin oli kontrabasso).
Haikara teki radiolle nauhan omasta tuotannostaan ja oli vähällä saada sopimuksen Finnlevyn kanssa. Suunnitelma raukesi kuitenkin, sillä levy-yhtiön mielestä Haikaran musiikki ei ollut riittävän kaupallista. Asiasta kantautui kuitenkin huhu Mosse Vikstedtin korviin ja sopimus syntyi Discophonin kanssa.
Heikki Virtasen tuottama esikois-LP ilmestyi loppuvuodesta 1972. Se sisältää viisi Lattusen säveltämää ja Lehtisen sanoittamaa piisiä, joiden teksteissä liikutaan metafysiikasta henkilökohtaisiin kannanottoihin. Levytyksessä Haikaraa avustivat Lahden kaupunginorkesterin sellisti Matti Tuhkanen sekä helsinkiläinen puhallinryhmä (Kaj Backlund, Seppo Peltola, Mircea Stan ja Markku Johansson). Heikkerön tekemä kansimaalaus "II katoava metsästys" herätti huomiota ja radio sekä lehdistö ylistivät levyä, joka onkin onnistunut mainiosti. Musiikki on progressiivista rockia, jossa voi havaita hieman vaikutteita mm. Frank Zappalta ja kotoiselta Tasavallan Presidentiltä.
Jo ennen LP:n ilmestymistä oli Lehtinen lähtenyt takaisin Charliesiin. Hänet korvasi Vesan sisko Auli Lattunen. Loppuvuodesta 1973 ilmestyi vihdoin öljykriisin viivästyttämänä "Geafar". Levyn kaikki kuusi kappaletta ovat Lattusen sävel- ja sanatuotantoa. Esikoisen herättämiä lupauksia ei LP pystynyt täysin lunastamaan materiaalin lievän epätasaisuuden vuoksi, mutta sisältää levy toki maukkaitakin esityksiä kuten lähes 15-minuuttisen nimipiisin. Levyn kannessa oli jälleen Heikkerön maalaus ("Ikaros"). Apuna oli käytetty melko suurta jousi- ja puhallinryhmää. Tuottaja oli jälleen Heikki Virtanen. Ostavaa yleisöä LP ei kuitenkaan kiinnostanut ja niinpä levy-yhtiö vaati seuraavasta levystä kaupallisempaa. Kun Lattunen ei siihen suostunut oli edessä levy-yhtiön vaihdos.
Haikaran kolmas LP "Iso lintu" ilmestyi 1973 Jukka Kuoppamäen Satsangalla. Se sisältää yhdeksän Lattusen säveltämää, sanoittamaa ja sovittamaa piisiä. Vaikka musiikki on edellisiin levyihin verrattuna huomattavasti kaupallisempaa ei levy silti menestynyt sen paremmin, sillä levy-yhtiö ei suurten studiokustannusten vuoksi halunnut enää kylvää rahaa mainontaan. Levyn musiikki vaihtelee rockista aina barokkityyliin saakka. Laulusolistina on ex-Charlies Matti Heinänen. Avustamassa ovat Lahden kaupunginorkesterin jouset ja puhaltimet sekä Igor Sidorow ja Auli Lattunen-Kuparinen.
Keväällä 1974 Haikara oli ollut kolmen viikon kiertueella Itä-Saksassa ja hajonnut sen jälkeen lähinnä musiikillisiin erimielisyyksiin. Vuorinen ja Heikkerö soittelivat sittemmin jonkin aikaa Sleepy Sleeperseissä ja myöhemmin Heikkerö on mm. tehnyt levykansia. Lattunen kokosi uuden Haikaran, johon tulivat pasunisti Eljas Holm Lahden kaupunginorkesterista, basisti Jorma Nikulainen ja rumpali Hannu Rontu. Uusi Haikara teki funkyvaikutteista musiikkia ja levytti 1976 Hi-Hatille Lattusen säveltämän ja sanoittaman singlen "Pilven poika".
Lattusen tunnetuin sävellys lienee "Kuutamo", viisiosainen sarja popyhtyeelle ja sinfoniaorkesterille, jonka osat ovat "Preludi", "Kuutamo", "Romanssi", "Presto" ja "Finaali" (osa "Romanssi" on levytettykin "Iso lintu" -LP:lle). "Kuutamon" kantaesityksen oli tarkoitus olla syksyllä 1975 ja siitä tehtiinkin esitys sinfoniaorkesterin ohjelmaosastolle, joka puolestaan teki esityksen musiikkilautakunnalle. Musiikkilautakunta kuitenkin hylkäsi sen ilmoittamatta mitään syytä. Haikara joutui sitten ottamaan riskin esittämällä teoksen helmikuussa 1976 Lahdessa apunaan kaupunginorkesterin puhallinryhmä, joka ilman palkkiota tuli ennakkoluulottomasti mukaan. Teos on myös nauhoitettu radiolle.
1977 Lattunen oli mukana Robinin levyllä "Moi taas Reipas" (Liikuttaja Oy LJA 003) ja seuraavana vuonna tehdyllä Robin-singlellä "Basket Baby"/"Kiitos ei" (LJA 004). Lattunen myös soittaa bassoa syksyllä 1976 levytetyllä lahtelaisen Nostoväkinäyttämön albumilla "Hölmöläisiä" (Love Records LRLP 216), jonka musiikista vastaa Mari Renvall. 1979 Lattunen sovitti musiikin Nostoväkinäyttämön LP:lle "Pekka Puupää" (Rondo ROLP 109), jonka sävellykset ja sanoitukset ovat jälleen Mari Renvallin.
Lattunen on myös säveltänyt runoja (mm. Jorma Mattila, Bertolt Brecht, Nazim Hikmet, Federico Garcia Lorca), sekä musiikin "Jumalaiseen näytelmään". Lisäksi hän on toiminut Lahden työväen musiikin ystävien puhallinorkesterin kapellimestarina. 1978 levytti Osviitta-ryhmä Lattusen säveltämät ja Raimo Kariniemen sanoittamat laulut "Koulusta kortistoon"/"Yhdessä" (Työväen Sivistysliitto TSL 103). Lahden musiikkiopistossa Lattunen on opiskellut säveltapailua sekä pianon, klassisen kitaran ja kontrabasson soittoa.
1979 Lattunen sovitti Bob Dylan -lauluillan musiikin. Dylanin klassikoita suomensi myös sarjakuvien tekijänä mainetta saavuttanut Rauli Nordberg ja lauluja tulkitsivat Lattunen ja Liisa Lampi. Lahdesta tämä menestyksekäs lauluilta kiiri kautta maan ja esiitymistarjouksia sateli rankasti. Neljä lauluista ilmestyi 1979 EP:llä.
Levytyksiä:- Haikara (RCA Victor LSP 10392) 1972
- Geafar (RCA Victor YFPL 1-809) 1973
- Iso lintu (Satsanga SATLP 1016) 1975
- Poika pilvellä/Jumbo (Hi-Hat HIS 1011) 1976
- American Look (HATROCK 2, Hi-Hat HILP 122) 1976
Lähde:
Esko Lehtonen: Suomalaisen rockin tietosanakirja, osat 1-2 (Soundi 1983).
Update by Hessu:
90-luvun lopulla Lattunen on koonnut Haikaran uudelleen kasaan täysin uusitulla miehistöllä, ja he ovat tehneet jo kaksi levyä:
- Haikara IV: Domino (Metamorphos META-021CD) 1998
- Tuhkamaa (Mellow Records MMP 414) 2001Takaisin pääsivulle.