bearly queen
Epäkaupallinen yhden miehen ambient-projekti.bq @ last.fm
bq @ myspace
bq @ rym
bq @ discogs
Ensimmäinen albumi "what a trashy area". Sisältää kaksi pitkähköä biisiä: "alug-alóg" (20:52) ja "such a trashy area, but wait..." (14:29).
Levy on tehty kahdessa päivässä (3. - 4.12.2007) käyttäen sämplejä.
10 kpl:n numeroitu cd-r -painos.
Jaettu ilmaiseksi kavereille. Myyty 2 eurolla muille.
Ihmisten kommentteja levystä:
* "Sangen miellyttävää soundimaailmaa, mutta vähän jäi kaipaamaan enemmän kehittelyä, tai vaihtoehtoisesti biisien loppumista aikaisemmin. Jos eka biisi olis loppunut 10 minuutin kohdalla, niin en keksis mitään kritisoitavaa siitä." -V.P.
* "Äänimaailman staattisuus on nytkin, kuten aina minimalistisen ambientin tapauksessa, sekä sen hyvä että huono puoli. Äänitapettina Bearly Queenin musiikki toimii erinomaisesti. Toisaalta ihmisellä on taipumus keskittyä kuulemaansa, kun hän on painanut soittimensa play-nappia. Tällöin Bearly Queenin musiikin tasainen tapahtumattomuus kääntyy itseään vastaan: kappaleet tuntuvat nopeasti liian yksitoikkoisilta. Ratkaisuna voisi olla joko kappaleiden lyhentäminen tai niiden kehittelyn hidastaminen. Kaikkia kikkoja ei tarvitse tuoda vielä ensimmäisten kahden minuutin aikana kuulijalle, jos aikoo jatkaa vielä kahdeksantoista sen jälkeen." -Jaakob Karhu (Arvio kokonaisuudessaan Palasokeri.com:issa.)
* "Se eka biisi voisi jatkua vaikka 3h, siinä vaipuu hyvään nirvanaan ja aina kun se loppuu, niin havahtuu." -Yeti
* ""alug-alóg" is great! I didn't like "such a trashy area, but wait..." as much, it's a bit dark. Maybe I'll like it better when I'm in a darker mood. I also didn't like the ending of the two tracks, it's a bit too abrupt. I think it's important for ambient tracks to have a proper ending or a very slow fade-out so you don't get this rude awakening from your trance-like state." -T.H.
Toinen albumi "bq #2" on kokeellisempi ja monipuolisempi, ei pelkkää ambienttia. Levyllä on mittaa hieman reilut puoli tuntia ja se sisältää kahdeksan biisiä: "spring" (5:33), "on the beach" (2:28), "echoes" (2:59), "on the other side of the sky" (5:57), "stephen" (4:09), "soon" (1:19), "come on up" (2:41) ja "arrow" (7:22).
Levy on tehty parin viikon aikana (joulukuu 2007 - tammikuu 2008) käyttäen sämplejä.
Saatavilla pyynnöstä, cd-r -painos. Yllä kuva muutamasta ensimmäisestä kopiosta, myöhemmin kannet voivat olla erilaiset.
Jaetaan kavereille ilmaiseksi. Muille hintaan 4 e (sisältää postituksen).
Jos haluat yhden, kysy: hezzuk [at] gmail.com.
Neljä biisiä on kuultavissa Last.fm -sivustolla.
Ihmisten kommentteja levystä:
* ""bq #2" overall is better because it has more variety. My favorite tracks are "spring", "come on up" and "arrow". The first time I heard "arrow" I didn't notice the moaning until the very end of the song. But it fits the theme perfectly; the song resembles Ravel's "Bolero" in structure." -T.H.
* "Asiallinen soundimaailma tuossa last.fm pätkässä ("on the beach"), ihan hyvä, vaikken niin tasabiitistä välitä. Alku hyvää 'on the beach'. Trance-paukkeesta tuli mieleen joku 90-luvun soundi. Tämä ei tietysti tarkoita, että se olisi aina huono asia." -Yeti
* "Hyviä ideoitahan tässä on paljon, mutta moni biisi jättää hieman keskeneräisen vaikutelman. Toisaalta näin lyhyemmässä formussa tuollainen luonnosmaisuus voi puolustaakin paikkaansa. Nelosraidasta tykkäsin ehdottomasti eniten: komeaa dark ambient/industrial -maalailua, jota olisi sietänyt kuunnella pidempäänkin." -Riley
* "Melkoinen kehitys on mielestäni tapahtunut näiden kahden levyn välillä! Toisaalta lähestymistapakin on aivan toinen. Enää ei kyse ole niinkään tunnelmointikappaleista vaan kokonaisista, kehittyvistä teoksista. Laajempi sämplevalikoima lisää sekin variaatiota. Erityisesti pidän "spring":in ja "on the beach":in äänistä. Kokonaisista kappaleista suosikkini on kuitenkin "arrow", joka on minusta aika tyylipuhdas lajinsa edustaja. Tuosta "on the beach":in teknobiitistä ovatkin jotkut jo kommentoineet. Se on sinänsä toimiva irtiotto kaikessa erottuvuudessaan. Ehkä se olisi pelannut vielä paremmin, jos kappale sijaitsisi levykokonaisuudessa vasta myöhemmin. Erittäin hyvä levy joka tapauksessa! Jos jatkat samaan malliin, pelottaa ajatuskin, mitä tuotat puolen vuoden päästä." -Jaakob Karhu
Kolmas albumi "the infamous commercial suicide album" on jälleen ambientimpi, mutta myös aika kokeellinen levy. Levyllä on mittaa hieman vajaat 70 minuuttia ja se sisältää neljä biisiä: "lost in the snow" (16:46), "if..." (16:25), "largo" (16:51) ja "metal music machine (parts I, II & III)" (18:17).
Levy on tehty kolmen viikon aikana (3. - 25.3.2008) käyttäen sämplejä.
Levy on 50 kpl:n cd-r -painos ja sen julkaisi Luovaja (julkaisupäivä 7.4.2008).
Levyä voi tilata levy-yhtiöltä hintaan 4 e (sisältää postituksen).
Yksi näytebiisi on kuultavissa Last.fm -sivustolla.
Osanen biisistä "if..." on soinut kaksi kertaa Jukka Mikkolan toimittamassa Avaruusromua-ohjelmassa YLE Radio 1 -kanavalla (13.4.2008 ja 27.4.2008 lähetyksissä).
Kappale "lost in the snow" on soinut DaveX:n toimittamassa It's Too Damn Early -ohjelmassa WDBX (91.1FM) -kanavalla Etelä-Illinoisissa USA:ssa (24.5.2008 lähetyksessä).
Kappale "if..." on soinut Sounds and Emotions -ohjelmassa FM Brussel (98.8) -kanavalla Belgiassa (lähetyksessä nr. 272, marras-joulukuun vaihteessa 2008).
Ihmisten kommentteja levystä:
* "Bearly Queenin musiikki on merkillistä tavaraa. Avausraita "lost in the snow" on hidasta, heleähköä ja varsin kliinisen oloista ambientia. Siinä on tiettyä haikeutta ja sävyistään huolimatta hyvin orgaaninen sointi, tavalla joka tuo mieleen Hein kaltaiset akustista ambientia tekevät yhtyeet. Toisena soiva "if…" sekin vielä noudattaa suunnilleen samaa linjaa, vaikka päämelodiaa hajotetaankin hiukan kappaleiksi ja mukana on selkeämmin sykettä. "largo" onkin sitten jotakin aivan muuta - melodia hajotetaan oikein tosissaan, mutta silti vielä niin hallittuna ettei synny vaikutelmaa täydestä kaaoksesta. Sen sijaan on kyllä ensi alkuun helppo luulla että soittimessa tai levyssä on vikaa. Ja päätösraidalla purku viedään loppuun asti, sykkeen ja sirinän kera, kuitenkin niin ettei tule sellainen olo etteikö tilanne olisi yhä täysin artistin kontrollissa.
Rakenteellinen idea on sinällään hieno, melodiat kauniita, ja kappaleiden perusluonteissa riittäviä eroja. Ne ovat kuitenkin niin pitkiä, että jossakin vaiheessa kuulija alkaa lähes väistämättä puutumaan, eikä peruskonsepti, kekseliäisyydestään huolimatta, jaksa kannatella albumia sen koko lähes 70-minuuttista matkaa. Jäin kaipaamaan suurempaa vaihtelua ja muuntelua kunkin raidan sisällä, vahvistamassa matkaa eheästä kohti rikkinäistä. Nyt käsissä on yhden tempun kokeellisuutta, joka kyllä kiinnostaa, mutta ei tarpeeksi kauaa, ja jossa jokainen uusi raita jää askeleeksi heikompaan suuntaan." -Jiituomas (Kuolleen musiikin yhdistys)
* "Noniin, tässä yhdistyvätkin sitten mainiosti kahden ekan bq-levyn parhaat puolet. Toisaalta kappaleet ovat riittävän pitkiä toimiakseen ambientina, toisaalta ne sisältävät sen verran kehittelyä, ettei kuulija pääse kyllästymään. Myös kappaleiden välillä on mielestäni riittävästi vaihtelua, vaikka samoja työstötapoja onkin osittain kuultavissa läpi levyn. Ainakin tämä on helpompi nieltävä kuin se ilmeisenä esikuvana toiminut Lou Reedin albumi.
Levy vaatii selkeästi attentiivista kuuntelutapaa, sillä biisien juju piilee yksityiskohdissa, jotka tahtovat jäädä huomaamatta taustamusiikkina kuunnellessa. Lo-fi-soundeissakin on sellaista rupista kauneutta, joka vaatii tarkkaa korvaa. Kuulokkeita voi suositella.
Erityisesti pidän ehdottomasti ykkösraidasta. Se onnistuu olemaan kepeä ja melodinen lipsahtamatta pinnallisen new age -meiningin puolelle. Biisi tuo tunnelmallaan mieleeni Fenneszin "Endless Summer" -albumin, joka onkin yksi kaikkien aikojen lemppareitani. Ei siis erityisen talvisia mielikuvia nimestä huolimatta.
Kolmosraidasta tykkäsin kanssa, joskin se olisi kaivannut tukevampaa miksausta vyöryäkseen kunnolla tajuntaan. Kakkos- ja kolmosraidoissa esiintyneet rumpukompin pätkät olisi mielestäni voinut jättää poiskin, kappaleet eivät niitä selvästikään kaipaa.
Nelosraita erottuukin sitten joukosta erikoisen rakenteensa ansiosta. Kun nyt tälle linjalle oli lähdetty, olisi rakennetta voinut lähteä rikkomaan härskimminkin viemällä kappale yllättäen aivan toiseen suuntaan, kuten siinä 16:30:n jälkeen melkein tehtiinkin.
Kaiken kaikkiaan pienistä kömpelyyksistä huolimatta erittäin hyvä kokonaisuus, joka kestää, ja itse asiassa jopa vaatii useampia kuunteluja. Eikä 68 minuutin pituuskaan tunnu tässä tapauksessa liialta." -Riley (Palasokeri.com)
* "Bearly Queenin "the infamous commercial suicide album" säväyttää ensi kuulemalla jo siksikin, että siinä on melkoisen tuore näkökulma sample-pohjaiseen musiikkiin. Kokonaan sampleilla tehty levy on pitkäjänteistä, jokseenkin kosmista mutta myös rosoista ambientia, joka ei tuudita uneen vaan pitää varpaillaan. Helposti voisi jäädä vain hämmästelemään sen legopalikkamaisesti koottuja pitkiä ja hitaita kaaria ellei musiikki olisi myös pirskatin kaunista ja kiinnostavaa. Ja hauskaakin. Olen vaikuttunut." -Ville Moskiitto (Huuhkaja päivänvalossa)
* "When I first listened to this album, it was taking me more than an hour to realize that I had the TV on as well. Not sure if this is a good sign, in fact I'm pretty sure it isn't. Bearly Queen's electronic drones certainly need room, and volume, to breathe. If you don't turn up your stereo, "the infamous commercial suicide album" is likely to disappear into the ether.
Second go, then. This time the setting is another archetypal listening situation: via headphones on the way to work. With added texture and granularity the floating drones of the opener "lost in the snow" are gaining momentum. Bearly Queen's manipulation of samples becomes more apparent but still fails to be engaging. Somehow, this music manages to be both soothing and uncanny – not a small achievement, but I still feel tension is missing from the four compositions. Which isn't great, as the album clocks in at a hearty 68 minutes.
Third and last setting: amplified iMac, volume cranked up for maximum impact. It doesn't come as a surprise that the sounds are now leaning towards the sublime. The lack of tension turns out to be not one of development: "lost in the snow” is arranged almost symmetrically, with the sound swelling for the first eight minutes and ebbing away for the second half of the track. Well. For all its transcendental grandeur (which strikes me as a bit forced), Bearly Queen's tracks lack cinematic quality. With the exception of the sombre moods of "largo", I would be hard pressed to offer any visual connotations. In the final track, "metal music machine (parts I, II & III)", straight beats come out of the blue, sounding almost like minimal techno, Kompakt-style. That doesn't last long, though, and soon gives way to ambient simmering. Again, and even under ideal listening conditions, the track strikes me as somewhat contrived and much too long.
Released by Luovaja and limited to 50, "the infamous commercial suicide album" is still available at the time of writing. The cover photograph, by the way, is as beautiful as it gets. 5/10" -Jan-Arne Sohns (Foxy Digitalis)
* "Bearly Queen is a minor master of the mash-up; at least he has a sense of the soul of each snippet of music he pilfers, and makes his own. Untrained, he mixes and matches pop and electronic samples, and weaves them into a menacing but surprisingly positive whole. He plays with noise, and dark space, but holds hands with the listener too.
"the infamous commerical suicide album" is only four songs, each at around sixteen minutes.
"lost in the snow" is gorgeous, a pulsing, expanding tune, perfect for the stargate scene in "2001" - frightening, fragile, but wonderous. "if" is more abrasive, yet with more extended, silent interludes. It offers echoes of a void, but like the Krautrock that is in the mix, it finds something holy in the darkness. If anything, "largo" is even louder with more of a industrial, metallic drone, like an overhead bomber squadron. Not to spoil the fun in guessing the samples, but the record's closer, "metal music machine (parts I, II & III)" indeed builds off that infuriating but vital masterwork, providing it with a scabrous beat, managing to also sound like a Suicide outtake. It is propelled by an ambient croaking pulse, ending with an almost bouncing techno coda. Is there a beat in there?
Bearly Queen will most likely remain under the radar, but this is another example of inspired sounds being created in basements all over the world, and being trotted out in limited editions to see who might want to take a bite. 3,5/5" -Mike Wood (Music Emissions)
* "Great, some unnecessary fillers. 4/5" -Paanpa (Rate Your Music)
Neljäs albumi "hairy palm adventures" jatkaa edellisen levyn linjoilla pyrkien kuitenkin monikerroksellisempaan soundiin. Levy sisältää vain yhden n. 44-minuuttisen biisin, joka kuitenkin jakautuu seitsemään osaan. Eri osat limittyvät osittain toistensa päälle ja tavallaan muodostavat myöskin kaksi eri kehityskaarta. Voidaan siis myös tulkita, että kokonaisuus sisältää intron lisäksi vain osat I ja II. Levyllä olevan biisikokonaisuuden nimi on kuitenkin: "hairy palm adventure (parts I - VII)" (44:18).
Levy on tehty reilun kuuden viikon aikana (17. toukokuuta - 30. kesäkuuta 2008) käyttäen sämplejä.
Levy on 50 kpl:n cd-r -painos ja sen julkaisi Luovaja (julkaisupäivä 9.7.2008).
Levyä voi tilata levy-yhtiöltä hintaan 4 e (sisältää postituksen).
Kaksi näytettä levyltä on kuultavissa Last.fm -sivustolla.
Noin 30-minuuttinen pätkä levystä on soinut DaveX:n toimittamassa It's Too Damn Early -ohjelmassa WDBX (91.1FM) -kanavalla Etelä-Illinoisissa USA:ssa (18.7.2008 lähetyksessä).
Osanen levystä on soinut Jukka Mikkolan toimittamassa Avaruusromua-ohjelmassa YLE Radio 1 -kanavalla (27.7.2008 lähetyksessä).
Ihmisten kommentteja levystä:
* "Boy, this Bearly Queen's "hairy palm adventure" sounds like how my head felt yesterday – slow, murky, and muddled. But since the BQ is coming out of a speaker, I think I like it a lot better! This is a great album, and definitely my favorite for the label, Finland's Luovaja." -DaveX (Startling Moniker)
* "Ensivaikutelma tästä Bearly Queenin neljännestä levystä on vähintäänkin outo. Se on lähinnä ambientia, joka alkaa ärsyttävällä sykkeellä. Albumin ainoa kappale on periaatteessa yksi seitsenosainen teos, jonka tyylit vaihtelevat sen verran että rajat selkeästi huomaa. Parhaimmillaan tarjoillaan kaunista, hillittyä äänimaisemaa, joka koostuu vain muutamista palasista. Mukana on myös mm. raskaasti hidastettuja vokaaleja jotka toimivat erinomaisesti. Näissä molemmissa näkee selkeästi että artistilla on sekä lahjoja että kykyä käyttää niitä.
Toisaalta myös heikoimmat osuudet rakentuvat vastaavien minimalistisuuksien varaan, ja ne jäävät vain keskinkertaiseksi tylsyydeksi. Silti kokonaisuutena levy toimii varsin hyvin, ja siitä jää hyvälle mielelle. Se on hyvin tehtyä (perus)ambientia hieman synkissä sävyissä, ja sitä kuuntelee varsin mielellään. Ja saadessaan täyteläisyyttä mukaan sävyihinsä, kuten vajaan puolen tunnin kohdalla, se myös voittaa lukuisat alan levyistä joita hyllyyni on viime vuosina päätynyt.
Hiukan hiomatonta jälkeä vielä, mutta parhailla hetkillään erittäin kaunis." -Jiituomas (Kuolleen musiikin yhdistys)
* "This album is ambient music in the truest sense. With the exception of the thwump-thwump-thwump noises of the opening few minutes, most of the album drifts by slowly and frigidly. I've definitely put this on a few times and forgot about it (or fell asleep). The one time I listened to it on the way to work, though, it sort of opened up a new dimension to the album. Basically, most of the album sounds like a 45 minute subway ride on a cold morning in New York, except replace the sounds of people with slow scraping, whirring noises. The album is, in its own way, a sort of adventure, shifting through various sounds and tones. On the back of the sleeve, the artist thanks "everybody I sampled", which makes me wonder how much of the album consists of extremely slowed down samples, and what the artist is sampling.
As for the album's title, well, maybe the soundbite at the end of the album can explain that one a bit better. 7/10" -Paul Simpson (Foxy Digitalis)
* "Ensimmäisillä kuuntelukerroilla tuli ensimmäisten minuuttien aikana mieleen, että jaksaako tätä kuunnella loppuun asti. Loppu tuntuu tulevan kuitenkin melko nopeasti. Kuuntelun lomassa välillä havahtui siitä, että oli tuijottanut hetken tyhjyyteen. Kun lopussa tuleva pieni puheosuus alkaa niin siitä tietää, että "vihdoinkin" on päästy loppuun. Tästä tulee mieleen Rush - "2112" -biisin loppu.
Olisin kaivannut biisiin enemmän monipuolisuutta." - J.S. (Kylmä musiikki)
* "Almost perfect, some minor flaws. 4,5/5" -Paanpa (Rate Your Music)
Viides albumi "rainbow's end?" täydentää kolmannella levyllä alkaneen trilogian. Levyllä on mittaa reilut 45 minuuttia ja se sisältää kaksi biisiä: "summer song 2007 (grass smells funny)" (7:58) ja "rainbow's end?" (37:45). Biiseistä ensimmäinen on ns. bonuskappale ja se on julkaistu aiemmin netissä Last.fm -sivustolla, josta sen on voinut ladata ilmaiseksi.
Levy on tehty yhden illan aikana (20.11.2008) käyttäen sämplejä. (Bonuskappale on tehty 16.4.2008.)
Levy on 50 kpl:n cd-r -painos ja sen julkaisi Luovaja (julkaisupäivä 6.12.2008).
Levyä voi tilata levy-yhtiöltä hintaan 4 e (sisältää postituksen).
Koko "rainbow's end?" -biisi on soinut DaveX:n toimittamassa It's Too Damn Early -ohjelmassa WDBX (91.1FM) -kanavalla Etelä-Illinoisissa USA:ssa (31.1.2009 lähetyksessä).
Ihmisten kommentteja levystä:
* "Bearly Queen's "rainbow’s end?" from Luovaja label is 37 minutes long! This is interesting material, though. Towards the end, there is a kind of audio haze… it's hard to remember that this is a CD, and not some vintage tape! A great mood-setter." -DaveX (Startling Moniker)
* "Very low rumbles, like distant storm clouds open this two-track CDR. "summer song 2007" is a bonus track, (unusually positioned at the beginning of the album), which embarks on a weathered journey over 8 minutes. Deep sea rumbles with far off metal scrapes that whistle like miniature boats on a tranquil tide of incalculable distance. This is a very minimal drone akin to the descent of a diver, sinking very slowly to the pitch black of the ocean floor.
"rainbow's end?" clicks into play just as I open my Yahoo account to see an image of an actual rainbow's end captured on digital camera – funny, hah?! Similar, very low submerged drones, rusted battleship twisting boughs and snoring whales make up the sonic pallet. This is extremely tranquil music that would work beautifully as a soundtrack to a deep-sea exploration documentary. Obscure and highly elongated melodies can be found on repeat listens, as well as through abandoned concentration, allowing the music to slip past with the watered matter it depicts. Electronics, dial-up tones and general recordings of the aether create further textures to the expansive topography. It really does feel like either slowed down field recordings, or brief performances slowed to a 30 minute marathon. There is too little to keep my attention, or to warrant more than a couple of revisits. 4/10" -Peter Taylor (Foxy Digitalis)
* "Kauneusvirheestä huolimatta Bearly Queenin väritrilogia vaikuttaa." -Ville Forss (Kulttuurivihkot 2/2009 sisälsi arvostelun koko väritrilogiasta.)
* "Great, some unnecessary fillers. 4/5" -Paanpa (Rate Your Music)
* "Kolmannella albumillaan Bearly Queen sitten lunastaa sen mitä edelliset kiekot ovat antaneet odottaa. Kolme varttia minimalistista ambientia, Moljebka Pvlsen hillityimpien teosten hengessä. Kiekon avaa sen "bonusraita", 8-minuuttinen "summer song 2007 (grass smells funny)", joka on lähes pelkkää suhinaa pienin sävyvaihteluin.
Nimiraita ei sekään hirveästi muutu, mutta ei se missään tapauksessa ole tippakaan tylsä, ainakaan tottuneemmalle ambientin kuuntelijalle. Kolketta ja pulputuksia on juuri sopivassa määrin, että teos virtaa koko ajan eteenpäin. Tällaista äänimaisemaa on kuultu lukuista kerrat ennekin, mutta se ei tarkoita, etteikö tästä nauttisi paljon.
Erittäin hyvää, vaikkakin tavallisehkoa, synkkää ambientia." -Jiituomas (Kuolleen musiikin yhdistys)
Kuudes albumi "void, oh the void" jatkaa tutuksi tulleella tummanpuhuvalla minimalistisella tyylillä. Levyllä on mittaa reilut 44 minuuttia ja se sisältää vain yhden albumin mittaisen biisin, nimeltään tietenkin "void, oh the void" (44:14).
Levy on tehty reilun kuukauden aikana (20. huhtikuuta - 25. toukokuussa 2009) käyttäen sämplejä.
Levy on 50 kpl:n cd-r -painos ja sen julkaisi Luovaja (julkaisupäivä 11.6.2009).
Levyä voi tilata levy-yhtiöltä hintaan 4 e (sisältää postituksen).
Lyhyt näyte levyltä on kuultavissa Last.fm -sivustolla.
Takaisin pääsivulle.
